Mihin tämä perustuu

Suomi: mitä laki lupaa

Tästä nousee suurin osa sivuston lähteistä. Lait kertovat, mitä saa pyytää, mitä hankinnoissa pitää näkyä, ja milloin tiedon pitäisi olla auki.

• Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999). Viranomaisten asiakirjojen julkisuus: mitä saa pyytää, mitä saa näyttää, ja milloin tietoa voidaan salata.
  Finlex →
• Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016). Säätelee julkisten hankintojen kilpailuttamista ja ilmoittamista. Hankintailmoituksia julkaistaan Hilmassa; EU-kynnysten ja sääntöjen piiriin kuuluvat ilmoitukset menevät myös TED:iin. Ilmoituksesta saadaan usein ostaja, menettely, ilmoitusnumero ja arvioitu arvo: ne ovat lähteen tietoja, eivät AitoDatan tulkintaa. Arvioitu arvo ei ole sama kuin toteutunut hankintahinta; toteutunut tarkistetaan sitä koskevasta lähteestä (esim. jälki-ilmoitus tai päätös). Suorahankinta löydössä tarkoittaa ilmoitettua menettelyä, ei väitettä lainvastaisuudesta. Vertailuluvut (mediaani, ×) ovat meidän laskelmia lähdearvoista. Vertailu kertoo vain siitä aineistosta, joka on mukana, ei automaattisesti koko markkinasta.
  Finlex → · Hankintailmoitukset.fi → · TED →
• Yritys- ja yhteisötietolaki (244/2001). Säätelee yritysten ja yhteisöjen tunnuksia sekä tietojen ilmoittamista ja luovuttamista. Löydössä ostaja tai toimija yksilöidään yleensä Y-tunnuksella ja nimellä, jotka löytyvät julkisesta YTJ-hausta tai alkuperäisestä ilmoituksesta. Emme väitä, että kaikki yritystä koskevat rekisteritiedot olisivat rajoituksetta julkisia: saatavuus riippuu lähteestä.
  Finlex → · YTJ →
• Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019). Säätelee julkisen hallinnon tiedonhallinnan järjestämistä, tietoaineistojen käsittelyä ja tietoturvaa. Täydentää julkisuuslainsäädäntöä, mutta ei tarkoita, että kaikki viranomaisten aineistot olisivat automaattisesti verkossa tai avoimissa rajapinnoissa. Käytännön aukeamista seuraamme erikseen: Toimiiko lähde?
  Finlex →
• Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta (273/2009). Ehdokkaan ilmoitusvelvollisuus ja julkiset vaalirahoitusaineistot. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) julkaisee ilmoitukset; AitoDatan Vaalituki-lista tiivistää tukijan, ehdokkaan ja summan ja linkittää lähteeseen. Emme arvioi, onko tuki sopiva.
  Finlex → · Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta →
• Puoluelaki (10/1969), puoluerahoitusta koskevat säännökset. Puolueen, puolueyhdistyksen ja lähiyhteisön ilmoitusvelvollisuus tuesta. VTV julkaisee ajantasaiset ilmoitukset; AitoDatan Puoluerahoitus-lista tiivistää ilmoittajan, tukijan ja summan. Ei väitettä sidonnaisuudesta.
  Finlex → · VTV puoluerahoitus →

Kooste kansallisista velvoitteista: avoindata.suomi.fi →

Julkiset lähteet käytännössä

AitoData ei yhdistä lähteitä salaisesti. Tyypilliset ketjut:

• Hankinta: Hilma-ilmoitus (hankintalaki 1397/2016; TED kun EU-säännöt edellyttävät) → linkki alkuperäiseen ilmoitukseen. Löydössä yleensä arvioitu arvo, ei oletuksena toteutunut hinta.
• Vaalituki: VTV:n julkinen vaalirahoitusaineisto (laki 273/2009) → ehdokas, tukija, summa → Rahavirrat → Vaalituki.
• Puoluerahoitus: VTV:n julkiset puoluerahoitusilmoitukset (puoluelaki 10/1969) → ilmoittaja, tukija, summa → Rahavirrat → Puoluerahoitus.
• Toimija / ketju: Y-tunnus YTJ:stä tai ilmoituksesta. Sama Y hankinnan voittajana ja vaalituen tukijana → Ketjut (ostaja → yritys → ehdokas). Liitos on tunniste, ei arvaus nimestä.
• Päätös / muu raha: kunnan tai viranomaisen julkinen asiakirja tai avoin rekisteri, kun aineisto on saatavilla.

Jos lähde puuttuu tai ei aukea käytännössä, se merkitään. Emme täytä aukkoa arvaamalla. Käytännön havaintoja lähteiden aukeamisesta: Toimiiko lähde?

Miksi katsomme myös EU:ta ja maailmaa?

Suomen omat rajat eivät ole ainoa mittari. Kun valtio arvioi itseään, mittari voi olla liian kapea. Siksi katsomme myös EU:n ja kansainvälisiä avoimuuden pelisääntöjä. Emme syytä. Haluamme tietää, mitä yleensä pidetään tärkeänä seurata: kuka osti, keneltä, millä menettelyllä, mitä hinnasta tiedetään, ja löytyykö tieto helposti.

Jos jokin näyttää merkitsevältä, avaa lähde. Johtopäätös on lukijalla.

Euroopan unioni lyhyesti

EU asettaa yhteisiä odotuksia: julkisen sektorin tiedon pitäisi olla uudelleenkäytettävää, hankintojen kilpailullisia ja ilmoitettavia.

• Direktiivi (EU) 2019/1024 (avoimen datan direktiivi). Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttö. Hyvä mittari sille, onko “julkinen” myös käytännössä auki, ei vain nimellisesti. Käytännön havaintoja: Toimiiko lähde?
  EUR-Lex →
• Direktiivi 2014/24/EU (hankintadirektiivi). EU-tason hankintojen avoimuus ja kilpailu. Suomen Hilma ja EU:n hankintailmoitukset (TED) liittyvät samaan kenttään.
  EUR-Lex → · TED →
• Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2023/138 (arvokkaat tietoaineistot). Tietyille aineistoille odotetaan helpompaa saatavuutta (mm. rajapinnat ja massalataus). Ei kata kaikkea, siksi myös “tietoa ei löytynyt” on kiinnostavaa.
  EUR-Lex →
• Open Contracting Data Standard (OCDS). Kansainvälinen avoin muoto hankintatiedolle (ilmoitus, sopimus, maksu). Emme väitä noudattavamme standardia virallisesti; se kuvaa, mitä avoimessa hankintadatassa yleensä pidetään tärkeänä.
  Open Contracting →

Kansainvälinen mittari

Nämä eivät ole automaattisia syytöksiä. Ne kertovat, mitä maailmalla pidetään hyvän hallinnon perusasioina: avoimuus, seurattavuus ja tilivelvollisuus.

• YK:n korruptionvastainen yleissopimus (UNCAC). Laaja kansainvälinen kehys avoimuudelle ja tilivelvollisuudelle. Käytämme sitä mittarina, emme syytteenä.
  UNODC →
• OECD ja muut sopimukset. OECD:n lahjonnanvastaiset pelisäännöt ja esimerkiksi Århusin sopimus (ympäristötiedon saanti) täydentävät samaa kuvaa: avoimuus on kansainvälinen odotus, ei vain Suomen sisäinen makuasia.
  OECD → · Århus →

Käytännön toteutus

Mitä julkaisemme, mitä emme väitä, ja miten voit tarkistaa faktat: Info → Mitä emme tee.

Lukuohje osastoittain (vaalituki, puoluerahoitus, löydöt, ketjut): Näin luet. Esimerkkejä: hankintakortti · vaalituen ehdokaskortti · ketjusivu.

Lähteen aukeaminen käytännössä (ei juridinen arvio): Toimiiko lähde?.