Mihin tämä perustuu

Suomi: mitä laki lupaa

Tästä useimmat tietosivun lähteet nousevat. Lait kertovat, mitä saa pyytää, mitä hankinnoissa pitää näkyä, ja milloin tiedon pitäisi olla auki.

• Julkisuuslaki (621/1999). Viranomaisten asiakirjojen julkisuus: mitä saa pyytää, mitä saa näyttää, ja milloin tietoa voidaan salata.
  Finlex →
• Hankintalaki (1397/2016). Miten julkisia hankintoja pitää kilpailuttaa ja dokumentoida. Siksi tietosivulla näkyy menettely (esim. suorahankinta) ja hinta. Ne ovat hankinnan perusfaktoja, eivät mielipiteitä.
  Finlex →
• Tiedonhallintalaki (906/2019). Viranomaisten tietoaineistojen hallinta ja saatavuus. Tausta sille, miksi tiedon pitäisi olla käytännössä auki, ei vain paperilla tai PDF:nä piilossa.
  Finlex →
• Vaalirahoituslaki (273/2009). Ilmoitusvelvollisuus ja julkiset vaalirahoitusaineistot. Kun myöhemmin näytetään rahavirtoja, tausta on täällä.
  Finlex →

Kooste kansallisista velvoitteista: avoindata.suomi.fi →

Miksi katsomme myös EU:ta ja maailmaa?

Suomen omat rajat eivät ole ainoa mittari. Kun valtio arvioi itseään, mittari voi olla liian kapea. Siksi katsomme myös EU:n ja kansainvälisiä avoimuuden pelisääntöjä. Emme syytä. Haluamme tietää, mitä yleensä pidetään tärkeänä seurata: kuka osti, keneltä, millä menettelyllä, mihin hintaan, ja löytyykö tieto helposti.

Jos jokin näyttää merkitsevältä, avaa lähde. Johtopäätös on lukijalla.

Euroopan unioni lyhyesti

EU asettaa yhteisiä odotuksia: julkisen sektorin tiedon pitäisi olla uudelleenkäytettävää, hankintojen kilpailullisia ja ilmoitettavia.

• Avoimen datan direktiivi (EU) 2019/1024. Julkisen tiedon uudelleenkäyttö. Hyvä mittari sille, onko “julkinen” myös käytännössä auki, ei vain nimellisesti.
  EUR-Lex →
• Hankintadirektiivi 2014/24/EU. EU-tason hankintojen avoimuus ja kilpailu. Suomen Hilma ja EU:n hankintailmoitukset (TED) liittyvät samaan kenttään.
  EUR-Lex → · TED →
• Arvokkaat tietoaineistot (EU) 2023/138. Tietyille aineistoille odotetaan helpompaa saatavuutta (mm. rajapinnat ja massalataus). Ei kata kaikkea, siksi myös “tietoa ei löytynyt” on kiinnostavaa.
  EUR-Lex →

Kansainvälinen mittari

Nämä eivät ole automaattisia “syytösmoottoreita”. Ne kertovat, mitä maailmalla pidetään hyvän hallinnon perusasioina: avoimuus, seurattavuus ja tilivelvollisuus.

• YK:n korruptionvastainen yleissopimus (UNCAC). Laaja kansainvälinen kehys avoimuudelle ja tilivelvollisuudelle. Käytämme sitä mittarina, emme syytteenä.
  UNODC →
• OECD ja muut sopimukset. OECD:n lahjonnanvastaiset pelisäännöt ja esimerkiksi Århusin sopimus (tiedonsaanti) täydentävät samaa kuvaa: avoimuus on kansainvälinen odotus, ei vain Suomen sisäinen makuasia.
  OECD → · Århus →

Miten tämä näkyy AitoDatassa

Siksi esimerkkisivulla näkyy esimerkiksi suorahankinta ja hinta: ne ovat hankintalain kenttiä, eivät meidän mielipide. Sama logiikka pätee muihin tietosivuihin.

• Faktat ja lähde: jokainen väite on avattavissa alkuperäiseen.
• Ei valmista tuomiota: näytämme menettelyn, summan ja linkin; emme sano “tämä on väärin”.
• EU ja maailma ovat mittareita: eivät juridinen päätös yksittäisestä tilanteesta.
• Puuttuva tieto on myös tieto: jos jotain ei löydy, sekin merkitään.
• Sama sääntö kaikille: ei puoluekantaa, ei valikoivaa listaa.